Kaikki kiva loppuu aikanaan, ikävä kyllä. Viimeistä laivamatkaa viedään, kellutaan juuri Finnlinesin Finnamaidillä Travemundesta kohti Helsinkiä. Ei ihan perinteinen ruååtsin laiva; aika kahtiajakoista on meininki... Baareja ei ole kuin 1, ja laivanmatkustajakunta lähes pelkästään autonhakijoita ja rekkakuskeja. Autonhakijat taas jakautuu rehellisiin itselleen autoa hakeviin ja ei-todellakaan-niin-rehellisiin myyntaikeissa autoja hakeviin. Sekä sitten täällä on me. Hienoa... No, hauskaa on pidetty siitä huolimatta. Kuten tällä possella aina tehdään.
Lyypekki katsastettiin pikaisesti ennen laivaan nousua kun ylimääräistä aikaa oli pari tuntia. Olipa kaupunki. Parkkipaikkaa sai hakea oikein kunnolla, ja ihan ytimessä tuntui olevan meiniki sellainen että pakujen tyjhennysapua olisi tullut pyytämättä ihan ilmaiseksi jos pakujen sisältöjen arvo olisi ollut ulkopuolisille tiedossa. Sen verran kuumottavaa härärämiestä hääri joka tosiessa kulmassa... Varmaan näkemisen arvoinen paikka, ja pidemmällä vierailulla olisi voinut olla positiivinenkin kokemus. Tai sitten ei.
Eipä siinä. Aamulla nokka kolahtaa Helsinkiin, ja tämäkin eeppisen hieno reissu alkaa olla paketoitu. Vielä ei kyseinen fakta onneksi ole täysin iskostunut takaraivoon, mutta eiköhän sekin ikävä kyllä ole edessä... Ennen kuin niin tapahtuu, niin vielä yksi lonkero. Tai pari...